Pi Dayn kunniaksi malja hulluille... Useimmat irrationaaliset Pidä heidän jäljellä olevat marmorikuulat Desimaalien vasen osa

"Se, jossa kuuluisa VC sai minut itkemään – ja olen kiitollinen": Vuosi oli 2002 (OK, Boomer!) Ensimmäinen startup-yritykseni (Chipshot), jonka perustimme asuntoloissamme, meni kuumasta huonoon ja suljettiin vuonna 2000. Seuraava startup (XDegrees), johon liityin, suljettiin 18 kuukautta myöhemmin. Olin 25-vuotias, iso ego ja ilman rahaa. Yksi startup-yrityksemme pääomasijoittajista oli legendaarinen sijoittaja. Lähetin hänelle uraneuvontaa, ja hän otti sen ystävällisesti vastaan. Menin hänen toimistoonsa – uskomattoman pieni huone, jossa oli tilaa kahdelle epämukavalle tuolille. Istuin kömpelösti ja annoin hänelle tulostetun ansioluetteloni (muistakaa lapset – tämä oli KAUAN sitten...) [VC ilman katsekontaktia]: "Nick - katson ansioluetteloasi ja näen... Chipshot: EPÄONNISTUMINEN... XDegrees: EPÄONNISTUMINEN... Sinun kannattaa varoa, muuten ihmiset näkevät sinut sarja-EPÄONNISTUJANA. Mene paikkaan, jossa et EPÄONNISTU." Kiitin häntä kohteliaasti ja menin takaisin kotiin. Ja itki. Sinä iltana IKEA:n patiokeinulle putosi vakavat nuoren miehen kyyneleet, ihmiset. Silti seuraavana aamuna päätin kuunnella hänen neuvojaan. Lähetin kylmäsähköposteja jo menestyneille yrityksille ja päädyin saamaan projektipäällikön työn yhdestä. Aloitin luultavasti maailman tylsin ohjelmistotuotteen parissa, mutta ainakin se ei mennyt konkurssiin! Lopulta minusta tuli varatoimitusjohtaja ja toimitusjohtaja, ja pääsin sen jälkeen käynnistämään unelmani startupeista ja yritysten perustamisesta uudelleen. Mitä tästä opin? No, kukaan meistä ei tunne vastaväitteitä. Ehkä jos olisin jättänyt sijoittajan vuoden 2002 neuvon huomiotta, olisin perustanut jonkin eeppisen biljoonan dollarin yrityksen. Ehkä. Mutta 24 vuotta myöhemmin olen kiitollinen siitä, että sijoittajalla oli rohkeutta astua kohteliaisuuden rajojen yli jakaakseen sen, mitä hän ajatteli minun tarvitsevan kuulla. Ja pyrin olemaan rehellinen (ehkä vähän enemmän potilaskohtelulla!) muiden kanssa. Helpommin sanottu kuin tehty.

Minä jokaisessa Gainsightin hallituksen kokouksessa: "Suurin ongelmamme on putkisto!" Lauta (sisämonologi): "Muuten, miten näytelmä meni, rouva Lincoln?" Olen puhunut niin monien perustajien kanssa (mukaan lukien keskustelut itseni kanssa), joissa me kaikki jäämme jumiin hyvin tylsään versioon "Päivästä": * Myyntitavoitteen saavuttaminen * Myynti sanoo, että putki on vähissä * Paina CMO:ta – "Tarvitsen lisää liidejä!" * Lähetä lisää sähköposteja! * Käytä enemmän maksullisiin kanaviin! * Hanki uusi toimisto kysynnän generointiin! * Etsi uusi PR-toimisto! * Etsi uusi markkinointijohtaja 😂 Olen käynyt koko sen kierteen läpi aivan liian monta kertaa... Joskus kyse on todellakin suoritusongelmasta. Usein kyse on strategiasta. Yritän nyt kysyä itseltäni nämä kolme kysymystä: 1. Onko ihanteellinen asiakasprofiilimme (ICP) yksityiskohtainen? Vai onko se "kaikki"? 2. Ymmärrämmekö todella, kuinka suuri markkina on valmis ostettavaksi nyt? Vai työskentelemmekö fantasia-TAM-videoiden varaan? 3. Ovatko brändimme ja viestimme eriytyneet vai heittämmekö vain rahaa tyhjyyteen? Putki on usein oire – ei juurisyy.